Mä vaan rakastan sitä niin paljon♥

 Tällä hetkellä kun mietin kolmea viimestä päivää on kaikki onnistunut jotenkin niin hyvin, että vähemmästäkin tulee onnelliseksi.

 Tuntuu, että neljäpäivää sitten omistin hevosen, joka välitti minusta, mutta ei mitenkään erityisen paljon. Tai no välitti, mutta näytti sen vain tosi harvoin. Nyt kuitenkin Läiskä on aivan erillainen. Rakkautta kaipaava karvakasa, joka oikeasti välittää minusta ja näyttää sen. Ilman pusuja en enää tallilta kotiin selviä. Näinä viimeisenä kolmenapäivänä se on saanut minut hymyilemään ja nauramaan niin monesti, että ihan poskiin sattuu!

 Tänäänkin maastossa omistin niin hienon hevosen, että ei edes sanat riitä kertomaan. Se kuunteli minua, vaikka muutakin kiinnostavaa tekemistä olisi ollut. Laukassa, ravissa ja käynnissä voin olla varma, että poika pysähtyy, eikä ryöstä niin kuin silloin kerran. Toisin sanoen ihan sama milloin tai missä sillä ratsastan voin ottaa rauhassa ja heittää kaikki paineet nurkkaan ( edellyttää kuitenkin sitä, että edes toinen tammoista on mukana).

 Suloisinta on varmaan Läiskän uusin tapa: Kotiin tultaessa poika hörisee minulle. Se varmaankin kertoo lenkistä mielipiteensä tai höpöttää vain omiaan ja jos siltä silloin kysyt jotain poikaa hörisee siihenkin!♥

 Tuntuu jotenkin hyvälle huomata, että asiat kyllä loksahtelevat aina välillä paikoilleen vaikka niitä ei väkisin ala tekemään. Esimerkiksi kouluratsastus on alkanut sujumaan, ilmaan minkäänlaisia lisäremmejä! Poikahan hetkittäin menee peräänantoonkin. Enkä jatkossakaan meinaa remeleiden kanssa säätää, ellei valmentaja tai joku muu osaava suosittele niiden käyttöä.

Entäs sitten pojan lihakset? Jos niitä ei olisi tullut lisää, emme olisi laukanneet tänään paikoillamme. Läiskähän on saanut, joka puolelle paljon lihaksia ja siitä on tullut semmoinen jämäkämmän näköinen. Ei enää mikään ruipelo, muttei mikään tankkikaan. Vielä kuitenkin tarvitaan lihaksia ja monessa muussakin asiassa on  niin paljon kehittymistä, että huhuhh, mutta parempaa yhteistyötä kohti ollaan menemässä!

 Tälläinen pika hyvän olon postaus. Aina ei kuitenkaan mene näin hyvin, joten haluan lukea tätä silloin kun kaikki tuntuu toivottamalle ja muistella, että kyllä asiat menevät joskus hyvinkin. Ihanaa vain huomata, että kehitystä tapahtuu! Olen tainnut löytää elämäni hevosen, ainakin toivottavasti!♥

♥:llä Jenna