Se poika on aivan uskomaton!

 Jos et jaksa lukea postausta joka ei sisällä uusia kuvia suosittelen skippaamaan tämän.

 Eilen tuli herätä omaan unirytmiini nähden vähän aikaisemmin ja lähteä tallille laittamaan hevosia valmennukseen kuntoon. Nyt ei ollutkaan mikään tavallinen valmennus vuorossa vaan istuntavalmennus!

 Alkulämmittelyt käytiin vetämässä tarhan vieressä olevalla suoralla. Kun käynnit oli suoritettu annoin Läiskän ravailla semmoista kunnon humputtelu ravia uppohangessa. Vicky tuli kyllä välillä eteen, mutta muuten ravailu onnistui tosi hyvin, mutta milloinkahan meillä asiat onnistuisivat aivan täydellisesti? Vicky päätti, että nyt ei enää ravailla vaan mennään kiitolaukkaa. Läiskä Vickyn perässä ja äitini Mellin kanssa meidän takana kiidettiin kovaa vauhtia suoraa pitkin. Ääpyn pysäytys ei oikein tahtonut onnistua, kun edellä kaahasi lauman johtaja.

 Kun käännyttiin mutkassa muistin, että kohta vastassa olisi  isohko lumikinos, jonka jälkeen alkaisi aurattu tie, joka johtaisi meille. Poika ei tuntunut pysähtyvän joten valmistauduin hyppyyn ja Ääpy kyllä tekikin varmaan maailman hienoimman hypyn missä olen koskaan istunut. Se oli niin pehmeä, vaikkakin korkea. 

 Hypyn jälkeen sain jotenkin pysäytettyä Läiskän ja käveltiin tietä eteenpäin Melli perässä ja Vicky edellä. Tämän jälkeenkin ongelmia riitti, mutta en niistä viitsi sen enempää sepustaa tai tästä postauksesta tulee ihan äärettömän pitkä.

 Jos joku ihmettelee miksi Vicky on irti ja eikö meitä pelota sen karkaaminen tai jääminen auton alle niin vastaus on tässä: Tiet joilla menemme kun joku hevosista on irti on teitä joissa ei autoja varmasti liiku! Ja Vicky tai kukaan muukaan hevosista  ei jätä laumaansa joten karkaamisesta ei ole pelkoa.

 Valmennus oli kyllä varmaan rankin ikinä. Se asento jossa tuli istua tuntui  aivan luonnottamalta. Luulin kokoajan olevani kauheassa etukenossa vaikka selkäni oli kuulemma aivan suorassa. Onneksi minun istuntani on ihan perus hyvä niin voin keskittyä vain siihen selän suorassa pitoon, ettei tarvinnut siihen enää lisätä, käsiä ja jalkoja. Jos niihinkin oli pitänyt keskittyä olisin tullut  varmaan hulluksi.

Kun katsoo tarkasti näkee mun pienen takakenon

 Alussa keskityttiin käynnissä vain istuntaan  ja tehtiin ympyröitä. Ravissa ravailtiin kenttää ympäri ja tehtiin lyhyille sivuille ympyrät. Lopuksi vielä meidän tuli vaihtaa kokoajan kevennystä niin, että alussa kevennettiin seitsemän kertaa, jonka jälkeen vain pienennettiin kevennysten määrää. 

 Selvisi myös syy siihen miksi kevennykseni näyttää kentällä hassulta: Läiskän ravi kun on niin lennokasta kevennän silloin itse tosi korkealle, vaikka aivan pieni kevennys riittäisi. Tätä ongelmaahan minulla ei maastossa ole kun Läiskä, ei ravissa niin "heittele" jalkojaan. Nyt kun tiedän miten kevennykseni alkaa näyttää taas normaalimmalta täytyy keskittyä siihen entistä enemmän. 

 Sitten se asia joka teki valmennuksesta täydellisen on Läiskä. Se poika kyllä aina jaksaa yllättää. Herra oli koko valmennuksen reipas, eikä minun tarvinnut naputtaa sitä pohkeilla ollenkaan! Alkukäynnit mentiin perääanossa ilman, että poika painoi kädelle ollenkaan ja ravissakin se peräänantoon haki, muttei jaksanut itseään siellä niin reippaassa ravissa kantaa. Valmennuksessa Läiskä toimi pelkillä paino avuilla, eikä ohjia olisi tarvinnut paljoa mihinkään. Valmennuksen vielä kruunasi kun valmentaja sanoi: "Teidän menohan näyttää paljon paremmalta kuin viimeksi." Olo oli semmoinen jes. Kyllä me tästä vielä eteenpäin päästään. 

♥:llä Jenna